Tieteen akateemikot
Tasavallan presidentti myöntää tieteen akateemikon arvonimen erittäin ansioituneelle kotimaiselle tai ulkomaiselle tieteenharjoittajalle. Akateemikon arvonimi voi olla samanaikaisesti enintään kahdellatoista kotimaisella tieteenharjoittajalla.
Perustieteiden korkeakoulun kolmelle professorille on myönnetty tieteen akateemikon arvonimi.
Risto Nieminen 2014–
Risto Nieminen (s. 1948) on edelläkävijä ja suunnannäyttäjä nanotieteiden ja materiaalifysiikan mallintamisen tieteellisessä tutkimuksessa. Vuosina 2000–2013 hän johti Suomen Akatemian rahoittamaa Laskennallisen nanotieteen huippuyksikköä Aalto-yliopistossa. Huippuyksikkö tutkii ilmiöitä, rakenteita ja systeemejä atomi- ja molekyylitasolla materiaalifysiikan näkökulmasta. Nanotieteen tuloksia sovelletaan muun muassa elektroniikan materiaaleissa ja kemiallisessa katalyysissä. Nieminen on Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulun dekaani, yliopiston johtoryhmän jäsen ja Aalto-professori. Lisäksi hän on Suomen Akatemian hallituksen jäsen ja Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan puheenjohtaja.
Riitta Hari 2010–
Riitta Hari on kansainvälisesti arvostettu neurotieteilijä, joka on tehnyt uraauurtavaa työtä ihmisaivojen aistin- ja liikejärjestelmien sekä kognition tutkimuksessa. Hänen ryhmänsä tunnetuimpiin saavutuksiin kuuluu magnetoenkefalografian (MEG) ja sen sovellusten pitkäjänteinen kehittäminen. MEG:llä mitataan aivojen heikkoja magneettikenttiä pään ulkopuolelta. Näin saadaan tietoja aivotoiminnoista millisekuntien tarkkuudella, mikä on tärkeää sekä aivojen perustutkimuksen että aivosairauksien diagnostiikan ja seurannan kannalta. Harin viimeaikaisia kiinnostuksen kohteita ovat sosiaalisen vuorovaikutuksen aivomekanismit, joita hän ryhmineen tutkii mittaamalla samanaikaisesti kahden ihmisen aivotoimintaa sekä MEG:n että toiminnallisen magneettikuvauksen avulla.
Teuvo Kohonen 2000–
Akateemikko Teuvo Kohonen (s. 1934) aloitti tieteellisen uransa fyysikkona, mutta hän myös luennoi ensimmäisenä Suomessa säännöllisiä tietokonetekniikan ja digitaalitekniikan kursseja. Pian hän kuitenkin löysi oman alansa autonomisesta data-analyysistä. Hänen läpimurtoajatuksensa, minkä hän sai vuosina 1981-1982, on ns. itseorganisoivien karttojen (Self-Organizing Maps, SOM) teoreettinen malli ja algoritmi, mikä kuuluu ns. kasauttaviin ja epälineaarisesti projisoiviin matemaattisiin menetelmiin. Siitä on kirjoitettu koko maailmassa yli 10 000 täydellistä tieteellistä julkaisua ja yli 20 kirjaa. Itseorganisoivia karttoja on käytetty analyyttisinä menetelminä monissa tieteellisissä ja teknisissä tutkimuksissa. Niistä on myös laadittu lukuisia käytännön sovelluksia, esimerkiksi teollisuusprosessien tutkimuksiin ja kehittämiseen, taloustieteisiin, tekstianalyysiin, dokumenttien hakumenetelmäksi ja kriminologiaan. Professori Kohonen on saanut monia palkintoja, ja hän on moninkertainen kunniatohtori.
Lisätietoja
Video: Akateemikot tieteessä