Intohimo omaan alaan
Synnöve Carlson on Professor of Practice O.V. Lounasmaa -laboratoriossa.
Mitä työsi sisältää juuri nyt?
– Ohjaan tällä hetkellä viittä tohtoriopiskelijaa sekä osallistun neurotieteen alan opetukseen. Tutkimusprojekteissamme tutkitaan tarkkaavaisuuden ja muistin mekanismeja aivoissa sekä aivojen plastisiteettia eli muovautuvuutta. Opiskelijani ovat tieteelliseltä taustaltaan hyvin erilaisia. He edustavat lääketieteen, fysiikan, psykologian ja biologian asiantuntemusta. Kommunikointi eri tieteiden välillä on valtava rikkaus, ja aivotutkimus onkin O.V. Lounasmaa -laboratoriossa perinteisesti erittäin poikkitieteellistä.
– Tutkimuksemme perustuu vahvasti aivojen magneettikuvantamiseen. Menetelmä avaa huikeita mahdollisuuksia aivojen ja hermoratojen rakenteen, aivojen toiminnan ja aivoalueiden välisten toiminnallisten yhteyksien tutkimukseen.
– Ryhmäni tutkii erityisesti lasten aivojen kehitystä sekä yhteistyössä muiden tutkijoiden kanssa myös erittäin varhain syntyneiden keskosten, vaikeasti käytöshäiriöisten lasten sekä synnynnäisesti sokeiden aivotoimintaa.
Missä työskentelit ennen nykyistä tehtävääsi? Kerro aiemmasta tutkijanurastasi.
– Olin jo lääkäriksi opiskellessani etuoikeutetussa asemassa, sillä Helsingin yliopistossa toimi 1980-luvulla korkeatasoinen aivotutkimusryhmä, joka tutki aivojen päälaen lohkon assosiatiivisten alueiden toimintaa. Nykyinen tutkimukseni kohdistuu erityisesti otsalohkojen toimintaan. Työni on alusta asti keskittynyt tarkkaavaisuuden ja muistin hermostollisten mekanismien selvittämiseen ja siihen, miten häiriöt vaikuttavat aivotoimintaan.
– Ennen nykyistä O.V. Lounasmaa -laboratorion professuuriani olin Tampereen yliopistossa fysiologian professorina. Olen myös aiemmin usean vuoden aikana toiminut tutkijana O.V. Lounasmaan -laboratorion aivotutkimusryhmässä sekä yliopistonlehtorina biolääketieteen laitoksella Helsingin yliopistossa.
Kommunikointi eri tieteiden välillä on valtava rikkaus, ja aivotutkimus onkin O.V. Lounasmaa -laboratoriossa perinteisesti erittäin poikkitieteellistä.
Mitä itse opiskelit ja millaisia tavoitteita sinulla oli opiskeluaikana?
– Olen koulutukseltani lääkäri. Lääketieteen opinnot ovat hyvin päämäärätietoisia. Aloin suuntautua tutkimukseen jo toisena opiskeluvuonna. Tieteellisessä työssä eteneminen on täynnä haasteita ja hankaluuksia, mutta niiden voittaminen ja onnistumisen hetket ovat suunnattoman palkitsevia kokemuksia. Uusia kysymyksiä ja tutkimusongelmia tulee aina lisää. Varmasti siksi tutkimusuran vetovoima oli niin suuri.
Mainitse kolme asiaa, joista olet ylpeä urallasi.
– En välttämättä haluaisi puhua ylpeydestä, mutta iloa ja kannustusta jatkaa eteenpäin olen saanut monista asioista. Urani alkuvaiheessa oli hienoa selvittää huippuryhmässä Helsingin yliopistossa aivojen solutason toimintaa. Kun Suomessa tuli mahdolliseksi käyttää toiminnallista magneettikuvantamista (functional magnetic resonance imaging, fMRI) 1990-luvun loppupuolella Meilahden sairaalassa, sain mahdollisuuden yhteistyöhön sairaalan tutkijoiden kanssa. Kehitimme koeasetelman, jolla tutkimme aivojen lyhytkestoista muistia. Tämä oli ensimmäisen Suomessa tehty fMRI-tutkimus, ja silloiset tuloksemme ovat edelleen ajankohtaisia.
– On palkitsevaa seurata nuorten tutkijoiden edistymistä ja menestymistä. Nykyisten tohtoriopiskelijoideni lisäksi olen ohjannut aiemmin kahdeksan väitöstyötä, ja jokainen niistä on vaatinut nuorilta tutkijoilta pitkäjänteistä, usean vuoden työtä.
Mainitse kolme tärkeää ominaisuutta, joita akateemisen uran valinneella professorilla tulisi olla.
– Intohimoa omaan alaan. Sinnikkyyttä ja peräänantamattomuutta tarvitaan sietämään vastoinkäymisiä niin omassa tutkimustyössä kuin esimerkiksi rahoituksen hankkimisessa. Tutkimusuralle lähteminen vaatii rahoituksen jatkuvuudesta huolehtimista. Tarkkuus ja huolellisuus ovat kenties itsestäänselvyyksiä, mutta niiden puuttuminen voi estää etenemisen tutkimustyössä.
On palkitsevaa seurata nuorten tutkijoiden edistymistä ja menestymistä.
Millaisia opiskelijoita toivoisit laitoksesi koulutusohjelmiin ja tohtorikoulutettaviksi?
– Kiinnostuneita ja uteliaita. Jatko-opiskelijoilta vaaditaan myös vahvoja perustietoja ja -taitoja omalta tieteenalalta. Lisäksi kielitaito ja yhteistyökyky ovat monikulttuurisissa ja poikkitieteellisissä ryhmissä suureksi eduksi. Tutkimustuloksia tulee myös kyetä kirjoittamaan auki – tieteellistä ilmaisutaitoa on vaikeaa hankkia jälkikäteen.
Mitä haluaisit Aallossa tapahtuvan liittyen omaan tutkimusalaasi?
– Alun perin tulin O.V. Lounasmaa -laboratorioon tutkijaksi muun muassa huippuluokan tutkimusinfrastruktuurin vuoksi. Sen parissa työskentelevät omistautuneet fyysikot ja muu henkilökunta ovat mahdollistaneet oman työni.
– Nyt kun Aalto-yliopistossa pohditaan rakenteellisia muutoksia, toivoisin, että ne eivät vaikeuttaisi mahdollisuutta paneutua tutkimukseen. Myös tukipalvelujen merkitys on suuri tutkimuksessa ja opetuksessa. Niiden tärkeyttä ei välttämättä näe, kun asiat toimivat hyvin.
Miten vaikutat siihen, että Aalto saavuttaa tavoitteensa?
– Aalto-yliopisto edustaa monella alalla tutkimuksen kansainvälistä huippua. Aalto pyrkii myös nousemaan yliopistojen ranking-listoilla sekä vahvistamaan yhteiskunnallista vaikuttavuuttaan. Ainakin nämä tavoitteet ovat hyvin yhteneviä tutkijoiden päämäärien kanssa. Niihin professorienkin toiminta tähtää.
Lue lisää
- Julkaisut, Synnöve Carlson (Aalto People -hakemisto)
- O.V. Lounasmaa -laboratorio
Kuva: Tapio Reinekoski