Syvä ja palava kiinnostus tutkimusaiheisiin
Jaakko Lehtinen toimii apulaisprofessorina mediatekniikan laitoksella. Hän on myös vanhempi tutkija NVIDIA Researchissä.
Mitä työsi sisältää juuri nyt?
– Ohjaan kolmen tohtoriopiskelijani sekä diplomityöntekijöiden projekteja sekä vertaisarvioin artikkeleita tietokonegrafiikan julkaisuihin sekä istun alan maailman merkittävimmän konferenssin SIGGRAPHin toimikunnassa. Opetan myös tietokonegrafiikan jatkokurssia. Ideaalitilanteessa professori pystyy olemaan usean eri tutkimusprojektin moottorina. Itse vielä opettelen jonglööraamaan monta yhtäaikaista asiaa.
– Tutkimme realistista kuvasynteesiä eli simuloimme valon käyttäytymistä kolmiulotteisissa keinotekoisissa ympäristöissä. Alamme on tietokonegrafiikan vanhimpia osa-alueita, mutta täysin robusti kuvasynteesi on edelleen haave. Olemme vielä kaukana mustasta laatikosta, jonka avulla mallintaja tai arkkitehti voisi nappia painamalla saada realistista kuvaa valmiina. Tämän ongelman haluan ratkaista.
– Lisäksi kehitämme esimerkiksi tekniikkaa, jolla voi toistaa pintojen heijastusominaisuuksia virtuaalimaailmassa. Oikeiden ympäristöjen ja kappaleiden siirtäminen virtuaaliseen ympäristöön on kiihkeästi tutkittua, ja tuloksemme ovat jo nyt maailman huippua.
– Valon kuljetukseen tietokonegrafiikassa olemme kehittäneet äskettäin uuden stokastiseen eli ajassa sattumanvaraisesti etenevään prosessiin perustuvan menetelmän. Sillä voidaan laskea kirkkausarvojen muutoksia pikselistä toiseen, mikä on laskennallisesti huomattavasti kevyempää kuin laskea erikseen jokaisen kuvan pikselin arvot. Se on toistaiseksi vaativin ongelma, minkä olemme ratkaisseet. Esityksemme aiheesta keräsi viime vuonna SIGGRAPHissa täyden salin.
Tieteellistä ristipölytystä pitäisi lisätä kaikin tavoin!
Monitieteellisyys syntyy kahden ihmisen kohtaamisesta, innostavasta kitkasta ideoiden välillä. –Jaakko Lehtinen
Missä työskentelit ennen nykyistä tehtävääsi? Kerro aiemmasta tutkijanurastasi.
– Olen edelleen yhteydessä Remedy Entertainment -pelistudioon, johon minut pyydettiin pöytälaatikkoon koodaamieni demojen myötä vuonna 1996. Suuri osa maailmanlaajuisten menestyspeliemme Max Payne (2001 ja 2003) ja Alan Wake (2010) grafiikkatekniikasta on minun kynästäni, erityisesti valaistussimulaatio lähes täysin. Max Payne oli ensimmäinen peli, jonka valaistus oli fysikaalisesti perusteltu ja realistinen.
– Teimme peleissä kansainvälisesti merkittäviä teknisiä asioita ja keksimme lähes kaiken alusta alkaen itse. Tutkimuskirjallisuuden löysimme työn lomassa: olimme päätyneet itsenäisesti samoihin ratkaisuihin, jotka oli julkaistu 10 vuotta aiemmin. Kun pyrimme mediatekniikan laitokselle tohtoriopintoihin 2004, päätimme kuroa välimatkan umpeen ja mennä ohi. Valvojamme, nykyinen laitosjohtaja Lauri Savioja antoi minun ja kolmen muun kollegani tehdä väitöstyötä itsenäisesti.
– Tapaamiset ja esittelemäni ideat alan konferensseissa johtivat vierailukutsuun MIT:n maineikkaaseen CSAIL-laboratorioon vuonna 2004. Tutustuin tuolloin professori Frédo Durandiin, jolle väitin monissa asioissa vakuuttavasti vastaan. Hän tarjosikin minulle vierailun aikana tohtoriopiskelijan paikkaa. Palasin kuitenkin Suomeen tekemään väitöstyöni loppuun. Mietin päätöstä edelleen toisinaan. En kuitenkaan kadu, sillä valmistumiseni jälkeen vietin vajaan kolmen vuoden post doc -kauden MIT:ssa Frédon ryhmässä.
Mainitse kolme asiaa, joista olet ylpeä urallasi.
– Innostuneista ja haasteista pitävistä opiskelijoistani sekä tietenkin siitä, että kurssini ovat niin MIT:ssa kuin Aalto-yliopistossa olleet arvostettuja. Yritän esittää kurssien sisällöt kiinnostavasti ja saada opiskelijat näkemään ylimääräistä vaivaa. On hienoa nähdä heidän lähtevän lentoon.
– Remedyllä tekemämme pelit, Max Payne ja Alan Wake. Ne määrittivät kukin standardin ja aikakauden. Niissä yhdistyivät ihmeelliset ihmiset, onni, oikea ajoitus sekä valtava määrä työtä – mahdollisen taidetta, sisältöä palvelevia teknisesti haastavia asioita.
– Olemme kymmenessä vuodessa luoneet tyhjästä Suomeen kansainvälisesti tunnetun ja tunnustetun tietokonegrafiikan tutkimusalan. Pitkäjänteisellä työllä olemme rakentaneet sopukkamme tiedemaailmaan: julkaisemme arvostetuissa lehdissä, istumme konferenssien komiteoissa ja alan kärkilehtien toimitusneuvostoissa.
Mainitse kolme tärkeää ominaisuutta, jotka akateemisen uran valinneella professorilla tulisi olla.
– Syvä ja palava kiinnostus tutkimusaiheisiinsa. Ilman sitä ei voi tehdä huipputiedettä, eikä omistamatta paljon aikaa työlleen. Lisäksi tarvitaan kyky ja rohkeus tehdä vaikeita valintoja sekä kyseenalaistaa ja arvioida kriittisesti omaa ajatteluaan. Kiinnostava ja sujuva suullinen ja kirjallinen viestintä on myös äärimmäisen tärkeää, varsinkin tutkijan työssä mutta myös teollisuudessa. Ei ajatuksistasi oteta kiinni, ellet myy niitä hyvin! Näkisin mielelläni opiskelijoitamme valmennettavan enemmän esiintyjiksi.
Millaisia opiskelijoita haluaisit laitoksesi koulutusohjelmaan?
– Fiksuja, intohimoisia, rohkeita, työteliäitä ja kommunikaatiokykyisiä. Pelkkä älykkyys ei vie pitkälle! Lisäksi kaikkea, mitä me proffat sanomme, ei pidä niellä ihan pureksimatta. Terve kriittisyys on aina paikallaan.
– Suomalaiset tuntuvat lähtevän opiskelemaan ulkomaille koko tutkintoa varsin harvoin, usein käydään vain kääntymässä. En tietenkään halua karkottaa lahjakkaita opiskelijoita Suomesta. Mukavuudenhalu ja epävarmuuden pelko eivät vain ole kovin hyviä perusteita päätöksille.
Mitä haluaisit Aallossa tapahtuvan liittyen omaan tutkimusalaasi?
– Yliopiston pitäisi kaikin keinoin edesauttaa kohtaamisia ja tutkijoiden tietoisuutta toistensa työstä, kaikilla tutkimusaloilla. Vireä vierailu- ja esitelmäkulttuuri auttaa tutkijaa uudistamaan ajatteluaan. Tapahtumista tiedottaminen omaa laitosta laajemmin on vielä turhan hankalaa. Epämuodollisiakin tapaamisia professorien, tutkijoiden ja opiskelijoiden kesken voisi järjestää. Lähtisin mielelläni vaikkapa Keltsuun tutkijaoluelle kerran kuussa.
– Kampuksen tiivistäminen ja elävöittäminen kahviloilla ja ravintoloilla olisi myös paikallaan. Otaniemi ei mielestäni nykyisellään houkuta olemaan töissä pitkään. Toivottavasti uudet rakennukset auttavat.
– Yhteistyö ja monialaiset tutkimusprojektit syntyvät ihmisten kohtaamisista, innostavasta kitkasta ideoiden välillä.
Mediatekniikan laitoksen sivut
Kuvat: Eeva Eronen (pääkuva), Jenni Häyrinen (potretti)